Cairns – Trooppisen Queenslandin pääkaupunki

Trooppisen Queenslandin trilogia huipentui Cairnsiin, jonne saavuimme siis 3.10. Tullyn kautta. Vajaa tunti ennen määränpäätä majapaikaksemme varmistui Travellers’ Oasis -hostelli, joka tarjosi meille Cairnsin tasoiseen turistirysään nähden hinta-laatusuhteeltaan loistavan majoituksen. Rauhallinen, kotoisa, hieman hipihtävä ja ennen kaikkea siisti hostelli, ydinkeskustan laitamilla viiden minuutin kävelymatkan päässä kaupungin suurimmasta ostoskeskuksesta (ruokakaupat) oli loistava tukikohta Cairnsin vierailullemme.

Kotoisa Travellers' Oasis

Kotoisa Travellers’ Oasis

Cairns, asukasluvultaan noin Oulun kokoinen kaupunki, oli ehdottomasti Queenslandin kiertueemme positiivisimpia kokemuksia. Jos jossain lähteessä mainitaan Townsvillen ja Cairnsin kilpailevan trooppisen Queenslandin pääkaupungin tittelistä, minun mittapuullani Cairns vie tämän kamppailun 100-0. Mitä Cairnsissa ei ole, sitä ei tarvi. En ihmettele laisinkaan miksi kaupungin kadut kuhisivat aasialaisista pakettimatkaturisteista, aussi-turisteista ja reppureissaajista. Halvat lentoyhteydet naapurimaanosasta ovat vasta alkusoittoa. Tarjolla on mitä kattavin valikoima keittiöitä jokaisesta maailman kolkasta. On baaria, pubia, kahvilaa, ravintolaa, clubia… Rantakatu Esplanaden reunamat on kehystetty ravintoloilla, kuten olemme Euroopan lomakohteissa tottuneet. Shoppailunhaluistakaan Cairns ei unohda. Kaupungissa on kattava tarjonta niin loistavia kivijalkakauppoja kuin ostoskeskuksiakin. Lisäksi viihtyisyyttää lisäävät mukavat ja vehreät puistopläntit sekä kaupunkia idässä rajaava meri.

IMG_1440 IMG_1438 IMG_1437

Cairnsin ylivoimaa kaupunkimittelössä siivittää entisestään sen erinomainen sijainti. Suuri valliriutta on parin tunnin venematkan päässä, sademetsät parin tunnin ajomatkan päässä, kuuluisa Cape Tribulationin kansallispuisto parin tunnin matkan päässä… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Cairnsista ja sen ympäristöstä löytyy niin paljon erilaisia aktiviteetteja, että siellä olisi voinut viettää viikkoja, jopa kuukauden. Se on paikka, jonne haluan ehdottomasti palata taskut täynnä 100 dollarin seteleitä.

Minun säväyttävin kokemukseni oli ehdottomasti snorklausretki Suurelle valliriutalle. Oli äärinmäisen upeaa ottaa kosketuspintaa paikkaan, josta on muodostanut mielikuvan ainoastaan Planet Earthin kuvamateriaalin ja David Attenboroughin samettisen äänen perusteella. Pelkkä venematka ruokineen oli jo elämys sinänsä puhumattakaan kalastosta joka esiintyi edukseen kaikissa sateenkaarenväreissä. Näin Nemon, mikä oli upeaa, mutta haita en ikinä unohda. Olen onnekas saadessani kantaa koko loppuelämäni tuollaista kokemusta paikasta, jota ei välttämättä ole enää olemmassa muutaman sukupolven jälkeen. Toivotaan, että muutkin sen ymmärtäisivät. Pahoittelen, mutta en omista GoPro:ta tai vedenalaista kameraa ja joudun näin ollen jakamaan visuaaliset muistoni vain itseni kanssa.

En voinut mitään...

En voinut mitään…

Cairnsin päivämme koostuivat snorklausretken lisäksi lähinnä auringonpalvonnasta, keskustassa pyörimisestä ja muuten vain mielen leputtamisesta. Aloitimme taloudellisista syistä kasvipainotteisen ruokavalion, joten luovuutemme reseptien suhteen oli huipussaan juurikin Cairnsissä. Nyt tilanne on hieman tasoittunut. Taloudellinen ahdinko ajoi meidät myös työnhakusivustoille ja lopulta päätökseen lentolipun varaamisesta Sydneyyn.

Rantakatua laskuveden aikaan

Rantakatua laskuveden aikaan

Ennen kuin alan puhumaan Sydneystä paatoksella, haluan kertoa vielä yhden tarinan Cairnsistä. Sydneyn lentomme lähtöaika oli 9.10. kello 5.00 aamulla. Suunnitelmamme oli säästää yhden yön majoituskustannukset viettämällä lentoa edeltävä yö lentokentällä. Ajatus tyrehtyi kuitenkin tylysti, sillä päivää ennen lähtöä saimme kuulla, että Cairnsin lentoaseman kotimaan terminaali on suljettu 24.00-03.00. Päädyimme viettämään yömme 24h Pie Face -kahvilan terasilla. Kahvilan baristana oli isokokoinen tummaihoinen nainen, todellinen soul-mama. Hän valmisti aivan taivaallista kahvia, myi meille leipomotuotteita 75% alennuksella ja antoi lähtiessämme meille matkaevääksi ison satsin leivonnaisia, mutta ennen kaikkea hän tarjosi olemuksellaan ja persoonallaan mahtavaa seuraa. Hänen ohjeensa meille oli: “Tehkää kaikki, mitä teette, sydämellä.” Kuulostaa kliseeltä, mutta ainakin se maistui hänen kahvissaan.

IMG_1527

 

To Cairns via Tully

Trooppinen Queensland -muisteloiden toinen osa juontaa juurensa lokakuun kolmannen päivän tapahtumiin. Saimme Townsvillessä ollessamme erikoisen päähänpiston. Tajusimme lähestyvämme trooppisen Queenslandin pohjoisosia huimaavaa vauhtia eivätkä dollariniput enää liiemmin kiristelleet kukkaroidemme nyörejä. Kolme kuukautta Tully-Innisfail -akselilla keräten rahaa sekä samalla lunastaen toisen vuoden working holiday -viisumin oikeudet – mikä nerokas ajatus! Käynnistimme välittömän tiedustelutoiminnan puhelinsoitto-, sähköposti-, ja internetrumballa. Lisäksi hankimme kullanarvoista tietoa kokeneemmilta Australian kävijöiltä (kiitos Toni Ahola), joista vastauksia meille lopulta tarjosi viimeisenä mainittu.

Päätimme hypätä kohti tuntematonta. Varasimme liput lähtöä edeltävänä iltana Tullyn bussiin, ja näin matka oli valmis alkamaan seuraavana päivänä puolenpäivän tietämillä. Jo tutuksi tullut Greyhoundin punainen pitkän linjan onnikka kyyditsi meidät läpi yhä trooppisemmaksi muuttuvan luonnon sekä silmänkantamattomiin jatkuvien sokeriruokopeltojen. Muutamaa tuntia myöhemmin saavuimme Tullyyn. Talon korkuinen jättiläismäinen kumisaapasveistos “Golden Rubberboot” toivotti meidät tervetulleeksi muutaman tuhannen asukkaan pikkukaupunkiin ja muistutti meitä samalla siitä, että olemme jalkautuneet Australian sateisimpaan kaupunkiin.

Hetken hämmästelyn jälkeen kävelimme “keskustaa” halkovaa Butler Streetiä pitkin hyvän working hostellin maineen omaavaan Hotel Tullyyn. “Hei. Tulimme tänne etsimään töitä banaaniplantaaseilta. Sanokaa rehellisesti, mikä on tilanne lähiseudulla.” esitimme asiamme suoraan suomalaiseen tyylin. Respan neiti antoi meille yhtä suoran vastauksen: “Kolmesta neljään viikkoa pitää vähintään odotella ennen seuraavaa urakkaa.” Riskinotto meni puhinin. Hämmästelimme ulkona vielä hetken ympärillämme käyskentlevää ihmismassaa. Kaikki olivat pukeutuneet työmaavaatteisiin sekä turva- tai kumikenkiin. Katukuvasta huomasi selkeästi alueen tärkeimmät elinkeinot ja työllistäjät: banaani- ja sokeriruokoplantaasit.

Pian syöksyimme pääkadun varrella sijaitsevaan kalaravintolaan, jossa ravitsimme itsemme fish and chipseillä. Teimme samalla uuden sotasuunnitelman. Päätimme tiedustella vielä Innisfailin, joka sijaitsi tunnin ajotmatkan päässä Tullystä pohjoiseen, tilanteen ja toimia sen edellyttämällä tavalla. Soitin läpi muutaman numeron saamatta yhtään sen hedelmällisempää vastausta kuin Tullystakaan. Varasimme vielä iltabussin Cairnsiin. Meillä ei ollut aikaa eikä rahaa jäädä odottelemaan mahdollisia työtarjouksia. Tunti ennen saapumistamme Cairnsiin meille ei ollut edes majapaikkaa tiedossa – sinne saapuessamme sekin oli jo järjestynyt. Ensimmäistä kertaa koimme reissaavamme oikein kunnolla!

Townsville & Magnetic Island

Rakkaat lukijat, besta läsare. Pahoittelen syvästi miltei puolentoista kuukauden mittaista kuivaa kauttani kirjoituksen suhteen. Selityksiä ei ole, ja syitäkin vain yksi. Olen ollut laiska ja olen kokenut paluun arkeen. Nyt on kuitenkin korkea aika palata ajassa taaksepäin ja laittaa pakettiin reilu kuukausi sitten päättynyt Queenslandin itärannikon turnee. Annan siis aikaa itselleni korkeakulttuurisen tekstin lävähtäessä näyttöpäättelle. Onneksi olen tehnyt muistiinpanoni.

Sunnuntaina 29.9.2013 saavuimme Townsvilleen, trooppisen Queenslandin suurimpaan kaupunkiin. Vaikka kaupungissa vallitseekin todellisuudessa kuiva trooppinen ilmasto, saimme tuntea välittömästi hikikarpalot otsallamme kuuman kosteassa 31 asteen lämpötilassa. Rakenteeltaan kaupunki noudatti tuttua australialaista kaavaa: pääkatu pitkittäin ja pääkatu poikittain. Townsvillessä näitä pääkatuja oli kuitenkin suuntansa ainakin kaksi, jopa kolme mikäli näin haluaa ajatella. Arkkitehtuuri oli myöskin tuttuun australialaiseen tapaan miltei tragikoomista. Vaikutteita oli kahmittu niin Etelä-Euroopan keskiaikaisesta rakennustyylistä kuin myös amerikkalaisista keskilännen pikkukaupungeista. Toki mukana oli ripaus ”modernia” länsimaista rakennustaidetta suoraan 60- ja 70-luvuilta.

 

Arkkitehtuuria komeimmillaan!

Arkkitehtuuria komeimmillaan!

Asukasluvultaan Tampereen kokoinen kaupunki poikkesi Mansesta itsestään ainakin sillä erotuksella, että siellä oli kuoleman hiljaista. Kadut ammottivat tyhjyyttään koko viisivuorokautisen vierailumme ajan. Kahviloilla ja ravintoloilla oli ”Closed”-kyltit ovillaan ja autotiet olivat muuttuneet kevyenliikenteen väyliksi. Asiaan saattoi vaikuttaa koulujen kevätloma, mutta hämmentävää se oli silti.  ”Siellä ei kannata tuhlata liikaa aikaa.” tai ”Yö tai kaksi on siinä kaupungissa aivan tarpeeksi.” olivatkin yleisimmät kommentit, joilla meitä varoiteltiin Townsvillesta. Väitteet pitivät osaltaan paikkansa, osaltaan eivät.

Mikäli kaupungissa haluaa viettää muutaman päivän, kuten mekin teimme, aktiviteetteja voi kyllä löytää jopa kiitettävästi. Aloitimme oman rumbamme kipuamalla ”Goat trackiä” pitkin Townsvillen katolle Castle Hillille, joka kohoaa uljaasti 268 metriä merenpinnan yläpuolelle ydinkeskustan taustalle. Kiipeäminen kukkulalle oli sinänsä jo elämys. Miltei pystysuora polku sai ainakin minut hikoilemaan pienen sian tavoin. Vuoren valloitus antoi kuitenkin välittömän hyvänolon tunteen, sillä viimeistään tuona kyseisenä hetkenä tunsin kehoni ja sieluni puhdistuneen Airlie Beachin paheista. Kaiken lisäksi Castle Hill tarjosi mitä upeimman näyn kaupungin ylle. Edessä siintävä idyllinen omakotitaloalue, kaupungin ydinkeskusta sekä karuakin karumpi satama-teollisuusalue -kompleksi oli sitä tyypillistä karua australialaista kaupunkimaisemaa, mihin olimme tottuneetkin. Jostain syystä se näyttäytyi tuossa hetkessä poikkeuksellisen kauniina. Silmiimme painautui myös Magnetic Islandin siluetti, jonne tiemme vei muutamaa päivää myöhemmin.

Magnetic Island vuohenpolun varrelta kuvattuna

Magnetic Island vuohenpolun varrelta kuvattuna

Townsville on mahdollisuuksien kaupunki myös museonnälkäisille matkamiehille ja –naisille. Tarjolla on armeijamuseota, kotiseutumuseota, taidemuseota ja niin edelleen. Mikäli taskusta löytyy muutama kymppi ylimääräistä rahaa, voi myöskin vierailla Reef HQ:ssa, joka on suurta valliriuttaa esittelevä akvaario suoraan kaupungin ytimessä. Akvaariossa on näytillä eliöitä ja olioita aina koralleista haihin ja rauskuihin asti. Me päätimme sivistää itseämme hieman edullisemmassa (opiskelijalippu 11 AUD) Tropical Museum of Queenslandissä, joka oli kuin olikin vierailemisen arvoinen kohde. Miellyin kovasti HMS Pandora –sotalaivan viimeistä matkasta kertovaan näyttelyyn, kuten myös Australian rautateiden rakentamisen historiasta kertovaan näyttelyyn.

IMG_1355

Kuitenkin pääsyy Townsvillessä vierailuun meillä, kuten monilla muillakin, oli sen edessä lepäävä Magnetic Island. Tämä paratiisisaari tarjosi meille päiväksi 11km patikointia haastavissa olosuhteissa sekä auringonpalvontaa postikorttimaisemapoukamissa. Mikäli budjettimme ei olisi ollut näin tiukka, olisin käyttänyt rahaa saaren aktiviteetteihin ehdottomasti enemmän. Ensinnäkin patikointireittejä saarella riittää ainakin kahdeksi, jopa kolmeksi päiväksi. Jo yhden päivän aikana saimme nautti sykähdyttävistä maisemista ja kirjavasta eläimistöstä – mitä kaikkea olisimmekaan saaneet kokea kahdessa tai kolmessa päivässä. Lisäksi on mahdollista vuokrata auto ja kierrellä sillä ympäri saarta. Ja mikäli haluaa kosketuspintaa valkohiekkaisiin ja turkoosivetisiin privaattirantoihin, suosittelen ehdottomasti nelivetomaasturin vuokraamista. Saarelta löytyy myös mahdollisuuksia koalanhalailuun mieltyneille. Mikäli se ei riittää voi omaa adrenaliinipiikkiään uhmata krokotiilia kannattelemalla lentokoneretkistä puhumattakaan. Jos haluat jotain todella erityistä, voit järjestää halutessasi häät saarella. Eläminen ja oleminen saarella on helppoa, sillä taajamista löytyy supermarketteja ruokahankintoja varten, kuten myös ravintoloita ylellisyyttä kaipaaville. Hostelli- ja bungalow-majoitusta on saatavilla Manner-Australian hinnoilla.

 

Näkymiä Magnetic Islandin kovimmalta patikkapolulta!

Näkymiä Magnetic Islandin kovimmalta patikkapolulta!

 

Kaiken kaikkeaan Townsville ja sen ympäristö olivat vierailemisen arvoisia paikkoja. Voisin jopa palata kaupunkiin Magnetic Islandin vuoksi. Henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei Townsvilleä kannatta juosta hätiköiden läpi päivässä, vaan paneutua sen tarjoamiin mahdollisuuksiin muutaman päivän ajan. Siistin majoituksen meille tarjosi Civic Guest House, jota ei ainakaan ollut hinnoilla pilattu. Saksalaisia majatalossa oli sitäkin enemmän (2/3 asukkaista), mikä aiheutti suuria sosialisoitumisvaikeuksia. Edellämainittu ilmiö kuumensi tunteitani tuolloin niin paljon, että voisin kirjoittaa siitä oman artikkelin, mutta se ei liene tässä vaiheessa tarpeellista – ehkä tulevaisuudessa. Torstaina 3.10. sanoimme hyvästit Townsvillelle ja lähdimme metsästämään töitä pohjoisen banaanifarmeille, mutta siitä seikkailusta lisää tuonnempana.