Tutkivaa journalismia

Matkaa on takana hädin tuskin alle viikko, paikkoja takana vasta yksi, mutta tutkiva journalisti ei ole nukkunut hetkeäkään tänä lyhyenä ajanjaksona. Hän on tehnyt merkittäviä havaintoja kulttuurien välisistä eroista, niiden kirjosta sekä monista muista meitä suomalaisia kiehtovista asioista. Havainnoissaan hän etenee tässä artikkelissa kronologisesti, kuten hänen yltiöpreussilaiseen tyyliinsä kuuluukin.

Ensimmäinen merkkitävä havainto tapahtui lentomatkalla Amsterdamista Hongkongiin. Oli miltei silmiinpistävää huomata aasilaisen matkustamohenkilökunnan työmoraali, asiakaslähtöisyys yhdistettynä lähes yltiöpäiseen tehokkuuteen. Harmikseni joudun myöntämään, että Finnairin lentoemännän tyynen rauhallisesti luokseni toimittama kuravesikahvi jäi toiseksi Cathay Pacificin stuertin kiidättäessä kuumat välipalanuudelit juoksujalkaa taittopöydälleni. Siinä missä matkustaja oli Finnairin lennolla vain “te”, oli hän Cathayn lennolla “Sir” tai “Madame”. Ja sikäli mikäli Cathay Pacificin matkustamohenkilökunnan jäsen sattui tekemään virheen toimissaan, pikkutakkiin pukeutunut matkustamohenkilökunnan esimies viittoi hänet luokseen ja antoi ilmiselvästi väkevän palautteen – välittömästi.

Toinen merkittävä havainto tapahtui liittymälentojen passintarkastusjonossa Hongkongin lentokentällä. Suomessa olemme tottuneet saamaan ympärillemme oman pienen henkilökohtaisen tilamme, joka on kooltaan kuta kuinkin neliömetrin verran. Jokaisella on tämä tila lähes paikassa kuin paikassa, ellei mukaan lasketa yön pieniä tunteja Tivolin tanssilattialla tai nakkikioskin jonossa. Joka tapauksessa oli hermoja raastavaa ymmärtää elävänsä niinkin pienessä ja harvaanasutussa maassa kuin Suomessa. Voitte vain kuvitella, että henkilökohtaisen tilan vastakohtainen maa Suomeen nähden olisi mitä todennäköisimmin Intia. Koko jonotuksen ajan selässäni oli intialaisnainen. Niin – selässä. Hän ei jättänyt välillemme milliäkään rakoa. Ei edes silloin, kun liikuin eteenpäin. Mikäli en liikkunut, hän työnsi. Olin sokissa. Näin ei vain voi olla. Meinasin 11 ja puolen tunnin lentomatkan väsyttämänä muistuttaa hänelle englanniksi, että emme ole Delhissä vaan Hongkongin lentokentällä, mutta onneksi tulin järkiini. Tajusin kuuluvani tähän pieneen kansakuntaan, jonka sivistykseen kuuluu sopeutua vallitsevaan tilanteeseen ainakin tässä tapauksessa. Turvatarkastukseen tultaessa intialaisnainen irtautui selästäni ja sain jatkaa matkaa kevein mielin.

Kolmas merkittävä havainto tapahtui viettäessämme ensimmäistä päivää Brisbanessa. Olimme kävelemässä Victoria Bridgen yli kohti kaupungin keskustaa ja pysähdyimme sillalle ottamaan valokuvia toisistamme. Poseerasin antaumuksellisesti kameralle, kunnes eräs ohi kävelevä nainen kysyi haluaisimmekko hänen ottavan kuvan meistä. Olimme hämmentyneitä. Tottakai halusimme! Tämän jälkeen analysoimme valokuvan onnistumista yhdessä, ja hän sanoi voivansa ottaa uuden mikäli tämä ei olisi kelvollinen. Tottakai se oli suomalaisille kelvollinen. Olimme ihmetyksestä soikeita emmekä osanneet kylliiksi kiittää häntä – liikaa kuitenkin. Samaan kategoriaan kuuluu osaltaan myös eräs lähtöpäivänä Brisbanessa tapaamamme nainen, joka tiedusteli rinkkojemme painoa, koska ei ollut itse pystynyt kantamaan Tasmaniassa kymmentä kiloa enempää tai Caloundrassa omalta pihamaaltaan viherrakennusurakan keskeltä meitä ventovieraita tervehtinyt mies. Täällä heitä kutsutaan ystävällisiksi ja avoimiksi australialaisiksi – Suomessa pedofiileiksi, pultsareiksi tai muiksi puoskareiksi.

Neljäs ja tähän asti viimeisin merkittävä havainto on ehdottomasti avoin henkilökohtaisen mielipiteen esittäminen yleisesti arkoihin aiheisiin liittyen. Tarkennukseksi sen verran, että mielipide esitetään tässä tapauksessa omasta vapaasta tahdosta eikä kysyttäessä milipidettä asiaan liittyen. Tästä oivana esimerkkinä toimii Caloundrassa saatu uusi kaverimme ranskalainen Roman. Hän teki kenenkään kysymättä harvinaisen selkeäksi Ranskan ruorissa olevan tällä hetkellä paska presidentti. Hän ei tiedä mistään mitään ja tekee vain huonoja päätöksiä. Jos Obama pyytäisi Ranskaa lähettämään Syyriaan sotilaita, hän lähettäisi vain, koska Obama pyytäisi. Samalla tavalla hän esitti kantansa lukuisiin muihin asioihin. Esimerkkejä näistä ovat muun muassa Ranskan jalkapallon nykytilanne tai seksuaalinen epätasa-arvo työmarkkinoilla. Listaa voisi jatkaa vielä pitkästikin. Vaikka tapa aloittaa keskustelu on suora ja kantaaottavaa, se herättää vähintäänkin mielenkiintoisen keskustelun. Argumentit eivät häneltä ihan heti loppuneet. Itsetietoinen mies, sanoisin. Kysymättä en itse välttämättä kertoisi mielipidettäni Niinistöstä, Arhinmäestä tai Soinista.

Kulunut viikko on siis tarjonnut tutkivalle journalistille mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia hetkiä. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan tulevaisuuden tapahtumia matkallamme. Kello on paikallista aikaa 2.27, hyvää yötä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *